Elisan Autokerho ry – Lumiralli 2006

Lumiralli ajettiin edellisen vuoden tapaan helmikuun puolivälissä. Ennen varsinaista rallia neljän hengen ryhmä kävi tunnustelemassa kalustoa ja reittejä. Tämä tunnustelu tapahtui paria viikkoa ennen H-hetkeä varsin kirpakassa pakkasessa. Kelkkoina oli Ski Doon REVit jotka on mainostettu markkinoiden kylmimmiksi kelkoiksi. Elohopea oli laskenut testiajon aikana -20 asteen huonommalle puolelle, oli kyyti todella kylmää. No sen hommasta oppi, että haalarin alle kannattaa laittaa reilusti lämmintä.

Perjantai 17.2.

Lumiralliin oli ilmoittautunut yhteensä 11 autokerholaista ja 10 yhteistyökumppania ja kerholaisten kaveria. Kokoontumisajaksi Tahkolla oli sovittu klo 16. Kiitos kaikille, porukka oli hyvissä ajoin koossa sovittelemassa ajovarusteita. Kelkoista reilu puolet vuokrattiin Tahkolta ja loput tulivat Nurmeksesta. Nurmeksen kelkat oli nätisti odottelemassa meitä pihan reunalla, mutta Tahkon kelkkojen lukumäärä ei täsmännyt vielä paria minuuttia ennen starttia. Tilattujen patikkoon hyvin soveltuvien sport kelkkojen sijaan osa kelkoista oli vaihtunut Yamaha EX1 malleihin. Vuokraamon edustaja kehui kovin laitteita ja mainosti niiden lähtevän kuin ”hauki rannasta” ja että ”näillä saa käsivarsiin lisää pituutta”. Tässä vaiheessa kaikki oli tyytyväisiä ja matkaan lähdettiin klo 16:30.

Startti lähestyy

Perjantain eeitti mukaili aikaisempien ajokertojen väyliä. Rautavaaran Kiparin kautta ajettiin Ylä-Luostan kaupalle nauttimaan pannukahvit kodan tulien lämmössä. Hiihtolomakauden kunniaksi reittien kunto oli lähes priima, lanaa oli käytetty kiitettävästi. Matkalla Ylä-Luostalle yksi kelkka alkoi nostaa lämpöjä ja taukopaikalla oli selvää, että Lynxin matka ei jatku. Safariyritys lähti tuomaan autolla rikkoontuneen kelkan tilalle uutta, aikaa vaihtoon kuluisi noin tunti.

Tässä vaiheessa porukka jaettiin kahteen osaan: muutama kaveri jäi kodalle odottamaan kelkan vaihtoa ja suurempi porukka jatkoi matkaa kohti Nurmesta. Kelkan vaihto onnistui luvatussa ajassa ja näin loppuporukkakin pääsi jatkamaan matkaa. Ajo Nurmekseen sujui varsin jouhevasti. Myös Pohjois-Karjalan puoleinen reitti oli lanattu kuluvalla viikolla ja pahimmat töyssyt oli poistettu. Jälkimmäinen porukka tapasi aikaisemmin lähteneen sakin Nurmeksen ABC:llä. Pieniä reitiltä harhautumisia oli sattunut ja näin matkaan oli kulunut hiukan ajateltua kauemmin. Sotkan kylpylä jäi perjantaina kokematta, kello kävi jo ilta yhdeksää kun majoittuminen Bomballe tapahtui.

Porukka liikkeellä Syvärin jäällä

Lauantai 18.2.

Aamu alkoi reippaille Lumirallikuskeille klo 7:00 hotellin aamupalalla. Lauantain ohjelmasta oli kaksi variaatiota: klo 8:00 starttaava ”Extreme ryhmä” ja klo 10:00 lähtevä perinteinen reitti. 1/3 osa porukastamme lähti vaativammalle reitille kipakassa -23´ pakkasessa. Reitti kulki Saramon ja Peurajärven kautta Jurttivaaralle. Matkaa Jurtille tuli tätä reittiä käyttäen 150 km. Reitissä oli erikoista, että se oli käytössä vain Lumirallin ajan. Lisäksi reittiä ei oltu lanailtu tampparilla etukäteen, vaan ura oli lähes luonnon tilassa. Osa matkasta kiemurreltiin mäntyjen ja kuusien välissä vain kelkan levyisellä polulla, osa taasen oli auraamatonta metsäautotietä. Maisemat oli paikoin varsin mahtavat, tykkylumi oli tarttunut puihin ja aurinko paistoi mukavasti. Päivällä pakkanenkin hellitti hiukan ja paleltumisen vaaraa ei ollut. Päinvastoin reippaalla ajotahdilla monella oli hikikarpaloita kypärän alla. Kello kymmenen ryhmä ajoi 70 km lenkin Jurtille. Molemmat ryhmät nauttivat lounasta Jurttivaaralla lähes samaan aikaan. Lumiralli on kasvanut viiden vuoden aikana jo varsin suureksi tapahtumaksi. Nyt mukana oli yli 300 kelkkailijaa ja näin ollen ruokailupaikallakin oli melkoinen kuhina. Jurtilla oli myös mahdollista kokeilla kelkkansa nousukykyä. Entinen laskettelukeskus oli valjastettu hill climb ajoon. Tässä tehokkaat RX1:t näyttivät kyntensä. Yamahalla ajaneet totesivatkin että ei lopu teho kesken! Laitteilla on puolensa ja Yamaha RX1:n hyvä puoli eli moottorin julmettu teho löytyi tässä. Paluu Bomballe suoritettiin kahta reittiä. Osa ajoi suoraan Pielistä pitkin, osa sähkölinjaa pitkin. Jälkimmäinen reitti oli varsin raskas, lämmöt päälle nostattava 30 km:n saunalenkki. Pisimmillään lauantain ajotaipale oli reilut 190 km.

Matkalla kohti Jurttivaaraa (kuva Kareliacharm ry.)

Porukassamme oli tälläkin kerralla myös viihteen ystäviä. Nämä ”karaokemestarit” starttasivat omalle safarilleen iltapäivällä kun väsymys ja muut soinnut olivat haihtuneen kehosta pois. No kaikkien ajopäivä päättyi suurin piirtein samaan aikaan kuuden maissa illalla. Nyt ehdittiin mukavasti kylpyläänkin. Tunnin parin saunottelun ja poreammeen jälkeen oli vuorossa ruokailu ja Rallibailut. Lumirallin järjestäjä Kareliacharm palkitsi perjantaina järjestetyn kiihdytyskilpailun parhaat. Lisäksi perinteisiin kuuluen palkittiin pisimmän matkan ajamalla paikalle saapuneet. Tämän palkinnon sai kolmen hengen porukka Kylmäkoskelta. Heidän matka, lähes 1.000 km, kesti neljä päivää.

Sunnuntai 19.2.

Taasen kaikki hyvä loppuu aikanaan, oli kotiin paluun aika. Yhden kelkan telaston etupukki oli vaurioitunut lauantain aikana sen verran että kelkka todettiin ajokunnottomaksi. Laite pakattiin huoltoauton perään kärryyn ja tilalle otettiin uusi kelkka. Matka kohti Tahkoa alkoi vähän ennen puolta päivää. Ajoimme vaihteeksi Valtimon ja Rautavaaran kautta. Puukarin Pysäkillä pidettiin kahvitauko. Reitti oli tällä suunnalla varsin mukavassa kunnossa, ilmeisesti käyttö oli ollut edellisen lanauksen jälkeen vähäistä. Rautavaaralla kelkat tankattiin ja jäljellä oli enää viimeinen puristus kohti Tahkoa. Sunnuntaina kelkkoja jo hiukan vaihdeltiin ja näin ajajat pääsivät paremmin tutustumaan erilaisten kelkkojen ominaisuuksiin. Mieleisimpiä laitteita porukan mielestä olivat uuden karheat Ski Doo revit. Niiden jousitus ja pystympi ajoasento soveltui parhaiten paikoin melko muhkuraiseen maastoon. Lynxin Endurot tulivat tässä vertailussa hopealle. Niiden arvostus olisi varmaankin ollut vielä parempi mikäli niiden alusta ja tekniikka olisi ollut yhtä hyvässä iskussa kuin uusien revien. Ryhmän kalleimmat kelkat eli Yamahat arvostettiin viimeisiksi. Toki laitteen moottori on tehokas ja kuluttaa vähiten polttoainetta. Muuta hyvää noissa ”norsuissa” ei sitten tällä reissulla löytynytkään. Varsinkin telaston jousitus on Yamahassa täysin ala-arvoinen ja myös paljon ajetut kilometrit näkyä ja tuntua.

Tahkolle saavuttiin hiukan yli klo 15. Kelkat luovutettiin pois ja haalarit vaihdettiin kevyempiin asuihin. Reissu oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Kun tapahtumaa muistelee jälkikäteen tulee siitä lumisten maisemien lisäksi Hennessyn vieno maku mieleen. Kiitos pojat! Ja Suurkiitos tapahtumaa tukeneet yhteistyökumppanit!

Lisää kuvia: