Lumiralli 2006 Nurmeksen maisemissa 18.-20.2.2005

Perjantai 18.2.

Porukat saapuivat Tahkolle klo 18 mennessä. Viimeinen autokunta oli päässyt vasta klo 11:30 Tallinnan laivasta ulos ja näin he autoilivat satamasta suoraan kelkan sarviin.

Kaluston kuittauksen jälkeen pääsimme lähtemään matkaan kellon ollessa noin 19:00. Keli oli kaikin puolin kelkkailuun sopiva: poutaa ja lämpötila -10 °C. Pölisevä pakkaslumi yhdistettynä yön pimeyteen antoivat matkalle oman säväyksen. Yösafari onkin jälkeenpäin ajateltuna yksi reissun kohokohdista. Reitti oli ajettu juuri tampparilla, joten porukka saattoi nautiskella ajosta täysin rinnoin heti alusta alkaen. Edellisellä talvena havaitut Kuplavolkkari-patikot loistivat nyt poissaolollaan.

Ensimmäinen pidempi tauko pidettiin Ylä-Luostan kaupalla. Kodan lämmössä nautitut pullakahvit antoivat lisää energiaa jatkaa matkaa kohti Nurmesta. Kavereiden ilmeet ja eleet kertoivat että nyt ollaan päästy todella mieleiseen puuhaan. Ensimmäiset huoltotoimenpiteet suoritettiin myös Ylä-Luostalla: parin kypärän ilmareikiä modifioitiin ilmastointiteipillä ja plexejä kuivailtiin paremman näkyvyyden takaamiseksi.

Nurmekseen saavuttiin yhtenä porukkana kello 22 paikkeilla. Matkalla oli pieni porukan jakautuminen johtuen yhden kelkan sujahtamisesta reitin sivuun. Lumipölyssä oli pienenä vaarana mahdollisuus ajaa mutkia suoraan, jos edellä ajavan takavalot ehtivät hävitä näkymättömiin. Onneksi mitään suurempaa ei tapahtunut ja näin pääsimme onnellisesti perille tankkailemaan kelkat ja nauttimaan iltapalaa. Majoitus oli varattu Bomban Sotka-kylpylän kupeeseen. Saunan ja parin saunajuoman jälkeen porukka pääsi levolle.

Lauantai 19.2.

Päivä käynnistyi aamupalalla klo 9:00. Sää näytti muutoin mukavalta, mutta lumisade näytti yltyvän turhankin sakeaksi. Onneksi lunta tuli taivaalta vain aamulla ja sää kirkastui päivän kuluessa. Alkuperäinen suunnitelma oli osallistua ohjattuun safariin joka olisi startannut klo 10. Aamupalat oli kuitenkin syöty jo puoli kymmenen, joten päätimme muodostaa oman ”puolikuuman” ryhmän ja ajaa omalla porukalla Jurtille. Näin sitten tehtiin ja Jurtille saavuttiin kello 11 jälkeen. Matkan alkutaipaleella kelkkaileva poliisiryhmä suoritti ajajien ajokunnon tarkistuksen Lumirallin perinteisiin kuuluen.

Hill climb oli ohjelmassa heti Jurtille päästyämme. Mäen nousu sujuikin muuten mukavasti, mutta yhdestä Pollesta sanoi takajousitus työsopparinsa irti. Mehujen lennettyä iskarista pihalle ei kelkalla enää kyennyt jatkamaan ajoa. Onneksemme tapahtuman järjestäjä Karelian Charm ry oli varautunut rikkoontumisiin ja saimme heiltä apua. Näin väsynyt rauta kuskattiin autokyydillä Bomballe ja sieltä varakelkka takaisin Jurtille. Lounas nautittiin Jurtin majalla ja nopeimmat ehtivät testata myös paikalle tehtyä ajorataakin. 

Jurtilta porukka hajosi kahtia: neljä Antti Tuisku fania suuntasi matkansa jo tässä vaiheessa kohti Tahkoa. Jäljelle jäänyt, aidosti enemmän moottorikelkkailusta kiinnostunut porukka, suuntasi matkansa sähkölinjareittiä pitkin takaisin Nurmekseen. Kelkat tankattiin ja vuorossa oli käynti Kynsisaaren maisemareitillä. Tähän osallistui viisi kaveria, loput jäivät tutustumaan Bomban lähiympäristöön. Kynsisaaren reitti olikin oikea off-road pätkä. Korkeuseroja riitti ja ura oli paikoin vain kelkan levyinen. Maisemat ovat Kynsisaaren päältä mahtavat ja maltoimme jopa pysähtyä kerran niitä ihailemaan. Matkalla autettiin myös erästä porukkaa jolla oli jäänyt kelkka kiinni mäkeen. Kelkkailu käy kuntoilusta varsinkin jos jää välillä kiinni kelkkansa kanssa. 

Ajon päälle mentiin kylpylään rentoutumaan. Saunan lauteilla kelkkailu ja Lumiralli oli yleisin puheenaihe, mutta myös muita lomalaisia muistettiin. Kylpylän vastaanotossa oli kuulunut varsin negatiivisia kommentteja kelkkailusta. Lomailemaan saapuneen perheenpää oli todennut, että jos kelkkojen pörinä jatkuu tänä iltana klo 22 jälkeen ei hän maksaisi yöpymisestään mitään. Toki jos perheelle tuli yllätyksenä kelkkojen määrä, niin saattaahan tuon tuohtumuksen ehkä ymmärtääkin. Mutta Lumiralli on vain kerran vuodessa.. Kylpylässä nautittiin parit huurteiset ja kuunneltiin erään vanhan herran kertomuksia kelkkasafareista itänaapurin puolelle. 13 kerta mies oli porukkansa kanssa jo heittänyt varsin vaativalle kuulostavan reissun: 1.000 km viikossa umpitaivalta. 14. kerta oli edessä tänä keväänä ja porukkaan olisi vielä mahtunut lisääkin miehiä.

Kylvyn ja saunomisen jälkeen suunnistimme illalliselle Bomballe. Mainostettu karjalainen pitopöytä tarkoitti tällä kertaa poron käristystä ja lihamakaronilaatikkoa. Nälkä toki lähti ja muutamat oluset maistuivat vielä päälle. Kaikilla oli mielissä seuraava päivä ja ajo takaisin Tahkolle, joten rallibileet jäi osaltamme varsin lyhyeksi.

Sunnuntai 19.2.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan eli hiukan oli mieli haikea kun aamulla heräiltiin.  Aamupalan ja huoneistojen luovutuksen jälkeen starttasimme liikkeelle klo 11:00. Sää oli mitä parhain ja aurinko saatteli matkaa jo varsin keväisesti. Reitti Ylä-Luostolle ei ollut enää niin priima kuin perjantaina, mutta mukavasti matka taittui. Eräs hiukan huvittava tilanne sattui maakuntien rajan tuntumassa kun virkavalta tuli vastaan juuri parahiksi todistamaan pientä reitiltä lipsahdusta. Poliisit epäilivät nopeuden olleen tapahtumapaikalla yli sallitun ja antoivat asiasta kelkan kuljettajalle kirjallisen huomautuksen. Muita juttu huvitti suuresti, mutta huomautuksen saanutta kaveria ei juuri hymyilyttänyt. Liekö valtion virkamiehen kohtaaminen ollut liian totinen paikka?

Ylä-Luostalla pidetyn tauon jälkeen alkoi viimeinen pätkä Tahkolle. Kiparilla kuvailtiin kelkkojen nousukykyä maisemien ohessa. Perillä Tahkolla olimme klo 14 paikkeilla ja pitkämatkalaiset piipahtivat vielä Safaritalolla saunassa ennen kotimatkaa. Kaikki meni mukavasti ilman suurempia ongelmia. Kiitokset tapahtumaa tukeneille tahoille.